Avioero - pitääkö meidän jakaa omaisuutemme?

Osituksessa jaetaan ja erotetaan puolisoiden varat ja velat. Ositus voidaan tehdä, kun avioero on tullut vireille. Kummallakin osapuolella on oikeus vaatia osituksen toimittamista. Mikäli osapuolet eivät pääse sopimukseen osituksesta ja sen sisällöstä, voi kumpi tahansa puolisoista hakea käräjäoikeudesta määräystä pesänjakajan määräämiseksi tekemään osituksen. Osituksen toimittamista ei siis voi kumpikaan puolisoista estää.

Ositus tarkoittaa siis sitä, että puolisoiden omaisuus luetteloidaan, lasketaan yhteen ja jaetaan pääsäännön mukaan tasan heidän keskensä. Näin ollen mikäli Matilla on omaisuutta 100 000 euroa ja Maijalla 50 000 euroa, heidän omaisuutensa määrä yhteenlaskettuna on 150 000 euroa, josta puolet on 75 000 euroa. Koska osituksen tarkoituksena on, että molemmille puolisoille tulisi osituksen myötä yhtä paljon omaisuutta, on Matin maksettava Maijalle 25 000 euroa ns. tasinkoa.

Puolitussäännöstä on muutamia poikkeuksia. Selkein ja yleisin on luonnollisesti se, että puolisot ovat tehneet avioehdon. Lisäksi puolisot ovat voineet saada esimerkiksi testamentilla omaisuutta, joka on määrätty avio-oikeudesta vapaaksi omaisuudeksi. Ositusta voidaan myös tietyillä edellytyksillä sovitella.Mikäli osapuolet pääsevät sopimukseen osituksen sisällöstä, molemmat allekirjoittavat osituskirjan. Lisäksi sen allekirjoittavat kaksi esteetöntä todistajaa. Mikäli jaon tekee pesänjakaja, vain hän allekirjoittaa osituskirjan.Vaikka osapuolet olisivatkin yksimielisiä osituksen sisällöstä ja lopputuloksesta, kannattaa ositus teetättää aina ammattilaisella parhaan lopputuloksen varmistamiseksi.

Osituksen tekemiseen sisältyy esimerkiksi veroriskejä, jotka voidaan usein välttää huolellisella suunnittelulla ja asiantuntijan avustuksella.

Mitä hyötyä osituksen tekemisestä on?

Ositus luonnollisesti selkeyttää puolisoiden taloudellista asemaa. Koska osapuolten tarkoituksena on varmasti jatkaa elämäänsä tahoillaan, ei varmastikaan ole järkevää tai edes realistista säilyttää jonkinlaista yhteistaloutta. Osituksessa tulevat järjestellyiksi ja jaetuiksi niin velat kuin varatkin.

On hyvä huomioida se, että ositusvaade ei vanhene. Tämä tarkoittaa sitä, että vielä vuosienkin kuluttua avioerosta kumpikin puolisoista voi tehokkaasti vaatia osituksen toimittamista. Yleensä osituksen tekemistä vaatii vuosien kuluttua vähemmän omistanut puoliso, joskus sukulaisten, tai jopa uuden puolisonsa painostamana. Ajan kuluminen ei lisäksi ainakaan selkeytä puolisoiden varallisuussuhteita, kun ositusta aletaan jopa vuosikymmenien jälkeen tekemään.

Ositettava omaisuus määräytyy sen mukaan, mitä omaisuutta puolisoilla oli silloin, kun avioero tuli vireille. Ositettavaan omaisuuteen voi kuitenkin kuulua myös ositettavaan omaisuuteen kuuluneen omaisuuden sijaan tullut omaisuus. Esimerkiksi jos puolisolla on avioeron vireille tullessa ollut osakesijoituksia ja hän myöhemmin ostaa niiden myynnistä saaduilla varoilla asunnon, tuo asunto kuuluu ositettavan varallisuuden piiriin.

Toimittamatta jäänyt ositus voi aiheuttaa hankaluuksia myös puolison perillisille myöhemmässä perunkirjoituksessa tai perinnönjaossa. Perintökaaren mukaan nimittäin entinen puoliso on kuolinpesän osakas, mikäli ositusta ei ole toimitettu. Osa omaisuudesta, jonka on luultu kuuluvan kuolinpesään, voikin kuulua ex-puolisolle. Tällöin on sen selvittämiseksi, mitä kuolinpesään tosiasiassa kuuluu, tehtävä ositus kuolinpesän ja ex-puolison välillä.

Pitääkö ositus tehdä vaikka meillä ei oikeastaan ole omaisuutta?

Ositus kannattaa tehdä aina, vaikkei mitään suureellista omaisuutta olisikaan. Puolisoiden välinen taloudellinen yhteys on syytä katkaista, oli omaisuuden laajuus mikä hyvänsä. Tällöin asiasta ei synny erimielisyyttä jälkeenpäin. Mikäli omaisuutta ei juurikaan ole, voidaan osituksessa esimerkiksi todeta, että osapuolilla ei ole omaisuutta eikä velkaa, ja että kumpikin pitää omat henkilökohtaiset esineensä. Vaikka osituksessa ei siis mitään konkreettista jaettaisikaan, on suppeankin osituskirjan tekemisestä hyötyä myös edellä mainituista syistä johtuen. Osituskirjan tekemättä jättämisestä koituvat harmit ja lisätyöt tulevaisuudessa ovat vältettävissä melko pienellä vaivannäöllä ja kuluilla.